Kari & Karppi

Lajit

Karpilla on tanakka ruumis, yleisväritykseltään se on ruskehtava, kyljet ovat kuparinkeltaiset ja vatsa kellertävä. Karpilla on nieluhampaat, joita on kolmessa rivissä ja sillä on suupielissä kaksi paria viiksisäikeitä, joissa on miljoonia aistinsoluja ja niiden ansiosta karpilla on erityisen hyvä haju- ja makuaisti. Selkeästi eri karppilajeja ovat: villi-, ruoho-, koriste-, kruusian- ja tavallinen/suomukarppi (engl. common). Vuosisatoja kestäneen viljelyn/jalostuksen aikana karppia on jalostettu niin, että nykyään samasta mätierästä voi syntyä ulkomuodoltaan poikkeavia yksilöitä: suomukarppeja, nahkakarppeja, rivikarppeja ja peilikarppeja.

Villikarppi on normaalien suomujen peittämä ja sen ruumiinrakenne on hoikka. Se on nimensä mukainen eli alkuperäiskantaa, jota ei meillä Suomessa tavata.

Ruohokarpilla on normaalit suomut ja on ruumiinrakenteeltaan hoikka. Ruohokarppi eroaa eniten muista suun sijainnin suhteen, joka on enemmän ylöspäin suuntautunut, väritykseltään se on hopeaan vivahtava.

Koristekarppi on nimensä mukaan jalostettu pihalampia ym. varten ja niitä löytyy lähes kaiken värisinä, muotoisina ja kokoisina. Koristekarppien kasvatus on laajalle levinnyt harrastus ja harrastajia löytyy ympäri maailman.

Kruusiankarppi on karpeista pienikokoisin ja sitkein, se tunnetaan paremmin nimellä ruutana. Ruutana on karpeista ainut, joka kykenee lisääntymään Suomen olosuhteissa.

Suomukarppi on kauttaaltaan normaalien suomujen peitossa ja ruumiinrakenteeltaan se on jotain hoikan ja tanakan väliltä.

Nahkakarppi on joko kauttaaltaan suomuton tai sitten selässä on rivi suomuja.

Rivikarpilla on suomuja kahdessa selkeässä rivissä. Nahka- ja rivikarpin määritelmät ovat menneet kalastajien keskuudessa hieman sekaisin, toisaalta who cares.

Peilikarppi on suurien suomujen peitossa kauttaaltaan, tai suuria suomuja on ryppäinä kyljissä ja evien läheisyydessä.

Välineistä

Karpin onginta tapahtuu pääsääntöisesti rannalta käsin joko kohon tai pohjaongen tyyppisellä onkilaitteella. Onkimaan ei kannata lähteä alimitoitetuilla välineillä, tuloksena on karannut kala ja/tai rikkoutuneet välineet, toisaalta liian järeät laitteet vievät osan kalastamisen riemusta. Kahden-kolmen kilon karppien kanssa pärjää vielä hyvin 10 jalan vavan ja kelan kanssa. Kalojen kasvaessa muuttuvat välineet myös järeämmiksi ja osittain lisävaatimuksia asettaa karpin elinalue. Karppi viihtyy hyvin rehevissä vesissä, joissa on runsas ja monipuolinen pohjaeläimistö ja kasvillisuus. Risukot tuntuvat olevan myös karpeille mieluisia piilopaikkoja, ei ole mitenkään poikkeuksellista, että karppi painuu kiinni jäätyään kovaa kyytiä kohti risukkoa.
Telineen merkitys apuvälineenä on merkittävä. Vavat ja kelat karpin ongintaa varten ovat tärkeimmät yksittäiset ja samalla myös kalleimmat osat. Erikoiskelojen ja -vapojen asemesta voi käyttää tavallisia jämäköitä keloja ja vapoja. Apuvälineistä tärkein on ehkä haavi ja tietenkin hyvä tuoli, jossa jaksaa katsella maisemia tärppiä odotellessa.

Syöteistä

Karppi on melkein kaikkiruokainen, se syö toukkia ja muita selkärangattomia, levää ja kasveja. Karpit syövät myös simpukoita ja kotiloita, joiden kuoret se rikkoo nieluhampaillaan. Karppi pystyy siivilöimään ravintoa syvältä lietteestä (n. 10-15 cm) torvimaisella suullaan. Syötin merkitys on erittäin merkittävä karpin kalastuksessa. Syötin tulisi olla sekä kalaa luokseen houkutteleva ja samalla niin suuri ja kova, että särjet ym. pikkukalat eivät sitä saa syötyä tuntienkaan likoamisen jälkeen. Syöttinä käytetään usein boilieta, joka on kovaksi keitetty "pastapallo" ja on Ø 15-25mm. Pienempikin syötti käy jos pientä särkikalaa ei ole paljon vesistössä, esim. maissinjyvät voivat olla erinomaisia syöttejä. Boilieita voi ostaa valmiiksi tehtyinä ulkomailta tai tehdä niitä itse, reseptejä löytyy netistä ja alan kirjallisuudesta runsaasti. Kalapaikan etukäteen mäskääminen on tehokas tapa opettaa karpille uusi ruokailupaikka. Halpa ja hyvä mäski karpille on esimerkiksi puolikypsäksi keitetty peruna pilkottuna noin Ø 10-25 mm paloiksi.

Vaikka karppi syö periaatteessa mitä vain eivät airot tai edes melat kuulu sen luonnolliseen ruokavalioon, vaikka yksi Suomen suurimmista karpeista onkin edellä mainitulla syötillä kalastettu.

Tekniikoista

Kalastustekniikat voidaan jakaa karkeasti kolmeen: pintakalastus, kohokalastus ja pohjakalastus. Kaikki edellä mainitut tavat kalastaa ovat hyviä ja puolustavat paikkaansa auringon alla. Karppi liikkuu yleensä väljissä parvissa ja sen liikkumisen alueella voi havaita rannalta esimerkiksi vedenpinnalle nousevista kuplista ja vesikasveista. Kovan syötin kiinnittämiseen koukkuun on kehitetty monenlaisia tekniikoita, joista hair-rig on kuitenkin yksi eniten käytetyin.

Nahkarppi ja -tukka

Webmaster: KK - Postia