Saalis ja saalistaja
1998
Ollessani pitkällä sairaslomalla talvella tapasin J. Ruissalon, joka on tehnyt paljon työtä tutkiessaan karpin kalastusta. Minulta ei tarvinnut montaa kertaa kysyä, olisinko kiinnostunut kokeilemaan karpin onkimista. Jo edesmenneen Onki-apajan tiloissa sain talven aikana ensimmäiset "virtuaalikarpit" kuivalle maalle. Talven aikana luin paljon aiheeseen liittyvää faktaa, fiktiota ja katselin kalastus videoita. Erään videon kohtaus on jäänyt erityisesti mieleeni, kaksi kalastajaa istuu rannalla lukemassa kertomusta 1900-luvun alkupuolen karpinkalastajasta, kun hälytin alkaa soida ja aikuiset miehet muuttuvat hetkessä pieniksi pojiksi taas. Tuollaiseksi minäkin haluan isona tulla. Voin hyvällä omatunnolla sanoa Ruissalon olevan oppi-isäni tässä kalastusmuodossa.
1999
Pitkä talvi ja kevät jäivät taakse ja ensimmäinen karppireissuni alkoi kalastuspaikan mäskäyksellä muutamaa päivää ennen H-hetkeä. Veteen lensi keitettyä pottua ja boilieita, jotka olivat samanmakuisia kuin tulevat koukkusyötit. Aamupäivän virittelin kotona lainavälineitä kuntoon ja odottelin kuumeisesti kauan odottamaani lähtöä. Iltapäivällä syötit lensivät viimeinkin veteen ja jäin odottamaan sitä minulle suurta hetkeä, hälyttimen katkeamatonta huutoa. Tunnit kuluivat hiljalleen ja heräsin raakaan todellisuuteen, helikopterin kokoisia hyttysiä, jotka jahtasivat minua säälimättömästi. Kerran tai kaksi näin karpin vilaukselta, kun se kävi pinnalla näyttäytymässä ja luomassa uskoa minuun. Aamuyö meni tuolissa vääntelehtiessä ja hetkelliset yritykset nukkua kariutuivat joko erittäin huonoon asentoon tai hyttysten massahyökkäykseen. Aamun koittaessa oli raskain mielin myönnettävä, ei tärppiäkään. Syötit ylös vedestä ja kotimatkalle yhtä kokemusta rikkaampana. Vuoden 1999 muutkin karppi-reissut etenivät suunnilleen samaa kaavaa noudattaen ja saldoksi tuli pyöreä 0.
2000
Uusi vuosituhat ja uudet kujeet. Talven aikana hankin Englannista uusia välineitä ja nyt ne odottivat käyttöönottoa. Kalapaikat vaihtuivat ja nyt suurien kalojen asemesta oli tavoitteena saada se ensimmäinen karppi. Pari ensimmäistä reissua noudatti kaavaa, joka oli tullut tutuksi edellisenä kesänä ja hauen onginta tuntui jo vievän kaiken mielenkiinnon. Äkillinen hälyttimen katkeamaton kimeä huuto aiheutti hetkellisen hämmennyksen mielessäni, perk... kala kiinni. Ryntäsin vavan luo ja suoritin vastaiskun kalalle, joka eteni määrätietoisesti kohti lumpeikkoa. Kala kävi pinnalla lumpeikon reunalla ja sukelsi saman tien sinne sisään välittämättä lainkaan yrityksistäni pysäyttää sitä. Muutamien minuuttien kuluttua sain kalan rannan tuntumaan ja lähelle haavia, joka nyt odotti valmiina vedessä. Ensimmäinen yritys saada karppi haavin oli ohi sillä hetkellä kun haavi hipaisi karppia, joka syöksyi välittömästi kymmenkunta metriä. Ennen toista yritystä yritin saada kalan keskemmälle haavia ja sitten olikin jo elämäni ensimmäinen karppi haavissa. Lähempi tarkastelu osoitti kalan 5 kilon nahkakarpiksi ja sitä kuvattiin ahkerasti ennen järveen palauttamista. Olin nyt saanut kauan kaivatun karpin ja se herätti kysymyksen, kuinka vahva on +10 kilon karppi? Myöhemmin samana kesänä sain tuntea kuinka 8,5 kilon suomukarppi ja 10,5 kilon peilikarppi veivät miestä kuin pässiä narussa.
2001
Edellisen vuoden 10,5 kilon karppi toi uutta uskoa tähän touhuun ja talven aikana hankin lisää välineitä itselleni Englannista. Kauden ensimmäistä reissua pohjustettiin normaaliin tapaan, kolme mäskäystä ennen itse reissua ja kalojen tähyilyä. Jo matkalla kalapaikalle huomasimme kameroiden jääneen molemmilta kotiin ja huoltoasemilta ei löytynyt tällä kertaa edes kertakäyttökameraa, lupaava alku reissulle. Tarkoituksenamme oli yöpyä järven rannalla joten tavaraa oli sen mukaisesti. Lastasimme lasten kumiveneen täyteen ja Jussi vei välineet ensin ja nouti minut sitten. Tavarat paikoilleen, syötit veteen ja odottelu ja muu pikku puuhailu sai alkaa. Muutaman tunnin odottelun jälkeen lähti Jussin yksi syötti liikkeelle kovaa kyytiä, mutta liike lakkasi, karppi hylkäsi syötin. Illan jo tummuessa alkoi yhden vavan hälytin piippailemaan ja siima heilui aivan kuin kalan pyrstön aiheuttamana, sitten sekin lakkasi. Kova ja yhtäjaksoinen hälyttimen huuto yhdessä vavoistani havahdutti minut taas tähän maailmaan. Kun sain vavan käteen ja käännettyä kampea oli karppi vienyt siimaa ulos n. 15-20 metriä, kun siiman tulo puolalta vapaasti lakkasi tuli karppi kuin raketti veden pinnan yläpuolelle. Pidon palattua pyrstölle kävi selväksi kaksi asiaa, kala oli mukavan kokoinen ja matkalla lumpeikkoon. Lumpeikon saavutettuaan karppi jatkoi matkaa sen sisään hiljentämättä vauhtia, vaikka yritin jarrua vielä enemmän tiukentaa. Peuhattuaan lumpeikossa muutaman minuutin tuli karppi sieltä ulos ja ryntäili vuoroin vasempaan ja oikeaan yrittäen aina välillä myös takaisin kasvuston suojaan. Kun tätä taistoa oli käyty jonkin aikaa pääsi Jussi kokeilemaan haavaamista ja karppi sattuikin haaviin heti ensi yrittämällä. Hymy herkässä katselin vaakaa, 12,5 kilon suomukarppi oli sekä minun että Jussin ennätys. Kala ja onget takaisin järveen, tällä kertaa ei kuvia otettu. Kolmen vartin päästä Jussilla oli kala kiinni, mutta oudon säyseästi se tuli kohti rantaa, veikkailimme pienempää kalaa. Nyt minä pääsin haavin varteen ja taisin jo toisella yrittämällä saada kalan haavin, suomukarpin joka painoi 12,5 kiloa ja jolla oli samanlainen arpi toisessa kyljessä kuin edelliselläkin kalalla. Ilta ja yö meni ilman tapahtumia, ellei kolmen tunnin yöllistä vesisadetta lasketa tapahtumaksi. Loppukesäkin meni melkoisen mukavasti, sillä sain kaikkiaan 8 karppia 10-12,5 kiloa, keskipainoksi tuli yli 10 kiloa ei hullumpi keskipaino?
2002
Kevät meni leikkauksesta toipuessa ja kesä muissa puuhissa, mutta pääsin kuitenkin kerran karppia yrittämään. Kahtena kauniina toukokuun loppupuolen päivänä kävin mäskäämässä kalapaikan huolella boilieilla ja normaalilla onkimäskillä. Kalastuspäivänä tulin paikalle jo ajoissa, puolenpäivän aikoihin, jotta saisin rauhassa viritellä välineet ja vielä nautiskella kauniista säästäkin. Syötit veteen auringon paistaessa pilvettömältä taivaalta ja odotus alkoi. Aina silloin tällöin järveltä kuului tai näkyi kalan pinnalla käynti, mutta syötit pysyivät koskemattomina. Auringon laskiessa auringon polttama possunpunainen ihoni sai lyhyen lepohetken ennen joutumistaan hyttysten buffetiksi. Illan tullen tuuli tyyntyi ja järven pinnan rikkoi vain ajoittain kalan pinnalla käynti. Illan rauha päättyi hälyttimen vaativaan huutoon, karppi vei siimaa ulos oikein tosissaan. Nappasin vavan käteen telineestä sydämen paukuttaessa rinnassa hullun lailla. Karppi lähti hirmu kyytiä poikkeuksellisesti kohti järven selkää ja arvioin mielessäni sen olevan iso, tai ainakin toivoin sen olevan. Jonkin ajan kuluttua karppi muutti taktiikkaa ja painui lumpeikkoon, jonne minä en sitä olisi halunnut tietenkään päästää. Aikansa karppi piehtaroi ympäriinsä ennen lopullista antautumistaan punnittavaksi. Painoa peilikarpille oli kertynyt mukavat 13 kiloa, toivottavasti muutaman kilon kuluttua tapaan saman kalan taas.
2003
Kalastuskauden aloituksen esivalmistelut tapahtuivat kesäkuun alkupäivinä parilla mäskäysreissulla. Rannan tuntumaan heitetyt boiliet hävisivät yön aikana eli kalat olivat selvinneet kovan talven yli hengissä, hienoa. Kalastuspäivä oli aurinkoinen tosin melko tuulinen, olosuhteet olivat mielestämme kuitenkin melko otolliset. Kotona tehtyjen esivalmistelujen ansiosta välineet olivat vedessä nopeasti ja odottaminen alkoi. Ajoittain kova tuulenpuuska aiheutti hälytyksen hälyttimissä, muuten hiljaisuuden rikkoi vain lintujen laulu. Yhdeksän tunnin odottamisen jälkeen saldoksi jäi muutama näköhavainto karpin pintakäynnistä ja muistutus karpin kalastuksen vaikeudesta.
Elokuun puolessa välissä päätimme tehdä hieman pidemmän yrityksen, eli tarkoituksemme oli poikkeuksellisesti yöpyä kalastuspaikalla.
Tavaraa tuntui olevan enemmän kuin laki sallii, mutta yhdestäkään tavarasta en olisi kuitenkaan ollut valmis luopumaan.
Odotukset olivat taas korkealla säägurujen ennustuksista huolimatta, luvassa oli vaihtelevaa säätä, sadekuuroja ja ukkosta.
Syötiksi laitoin yhteen vapaan maissinjyviä ja kahteen muuhun tuli pop-up boiliet.
Kun olin saanut syötit veteen aloitin leiripaikan valmistelemisen, Bip-bip-bip-BIIIIIIIIIIIIII... huusi hälytin selkäni takana,
maissisyötti sai kyytiä. Ryntäsin sydän kurkussa vapani luo ja tempaisin sen pystyyn, menohaluja oli kalalla ainakin riittävästi,
sillä oli suuntana 50 metrin päässä oleva lumpeikko. Eteneminen loppui ja alkoi kalan väsyttely ja myöhemmin haaviminen.
Peilikarppi painoi tasan 12 kiloa ja oli erittäin hyvinvoivan näköinen riippumahoineen.
Ilmeisesti karppi oli ollut syömässä alueella, sillä syötit olivat olleet vedessä vain 30 minuuttia.
Kun pulssini oli hieman tasaantunut, rupesin virittämään uusia maisseja hair-rigiin, jotka olivat toimineet yllättävänkin hyvin.
Luulin sotkeutuneeni vapatelineessä oleviin vapoihin kun hälytin huutaa kuin viimeistä päivää. Tartun vapaan, vain 20 minuuttia on kulunut edellisestä kalasta.
Nyt kala on kiinni 2 lbs:n vavassa, joka tuntuu täysin alamitoitetulta tämän kalan kanssa.
Karppi menee puskaan, pyörii siellä aikansa ja tulee pois, välillä se ui kohti avonaisempia alueita mutta palaa puskiin taas, se on nyt pomo.
Aikansa pompoteltuaan minua alkavat karpin voimat ehtyä ja pääsen niskan päälle.
Hiljalleen saan karpin näköetäisyydelle, se on suomukarppi ja komean kokoinen sellainen.
Jussi kaivaa haavia taas esiin, harjoitus tekee mestarin sillä tälläkin kertaa karppi solahtaa haaviin ensimmäisellä yrityksellä.
Kaunis suomukarppi, painoa oli kertynyt 12,2 kiloa tälle kaverille, parit kuvat ja takaisin kasvamaan.
Taskumatin pohja välähtää auringon paisteessa kahden komean kalan kunniaksi, elämä hymyilee.
Screaming take on englantilaisten karpinkalastajien hyvin kuvaava sanonta rajulle tärpille, joka useimmiten tapahtuu bolt-rigiä käytettäessä.
Nyt rannalta kuului sellainen kova, vaativa kiljunta hälyttimestä. Ensimmäinen raivoisa syöksy on noin 20-30 metriä pitkä ja suuntautuu kohti pusikkoa taas.
Karppi tekee pienen lenkin puskissa niputtaen puoli kuutiota kasveja nippuun, siima tuntuu tyhjältä.
Hetken odottamisen jälkeen lähtee karppi taas liikkeeseen ja voimia tuntuu riittävän edelleen.
Kala tekee komeita kaarroksia vedessä ja yrittää kaikkensa päästäkseen takaisin puskiin, selviän taistelusta kuitenkin voittajana
ja vaa'an ja kuvauksen jälkeen päästän kaverin takaisin veteen.
Salaperäinen välähdys ilta-auringossa tämän reissun kolmannen kalani, 12,9 kiloisen suomukarpin kunniaksi
ja olen valmis vaihtamaan kammet keloissa Jussille sopiviksi.
Pimeyden laskeuduttua asetamme pari sataa kiloa lihaa, luita ja verta hyttysille syötäväksi lepotuoleihin,
hyttyset kiittävät ja käyvät aterioimaan hyvällä ruokahalulla. Kahden aikoihin yöllä keskeytyvät hyttysten peijaiset hälyttimeni ulinaan
ja Jussi pääsee toteamaan maissisyötin tehon. Täydellisessä pimeydessä käy kuhina kun yritämme nähdä missä kala menee,
kala on kuulemma erittäin vahvan tuntuinen eikä anna periksi helpolla. Ensimmäiset näköhavainnot karpista,
ja karppi painuu takaisin yön pimeyteen. Jussi väsyttelee kalan ja minä pääsen haavimaan, toisella yrityksellä saan karpin haaviin.
Vaaka painuu 14,6 kiloon eli rannalle tuli melkoinen suomukarppi, tuon kokoisia kaloja ei todellakaan näy joka päivä.
Sateisessa yössä näkyy himmeä taskumatin pohjan välähdys.
Seuraava päivä alkoi sateisena, mutta kirkastui nopeasti ja pääsimme tavaroitamme kuivattelemaan ja tärppiä odottelemaan.
Odotukset olivat korkealla, olihan keli kutakuinkin samanlainen kuin edellisenä päivänä.
Päivän aikana ei kuitenkaan ollut mainittavia tapahtumia ja illansuussa kun ukkospilvet alkoivat vyöryä päällemme, pakkasimme tavarat
ja lähdimme kotiin uusia juonia kehittelemään.
2004
Lunta ja jäätä, nyt helmikuussa tuntuu kesä olevan tuskastuttavan kaukana. Täksi kesäksi aion hankkia valmiita popup-boilieita syöteiksi lähinnä kokeilunhalun ja uteliaisuuteni vuoksi, nähtäväksi jää onko niistä mihinkään täällä pohjolan perukoilla.
Yksi pieni jalan lipsahdus ja koko kalastuskausi meni/menee ohi. Tänä kesänä taidan olla katsojan roolissa ja jo hankitut uudet syötit ym. jäävät ensi kesään.
Kiitos ammattitaitoisen kirurgin ja fysioterapeutin olen mukana kesän karkeloissa, vaikka vasemman käden voimat ovatkin vähäisemmät.
Parin reilun mäskäyksen jälkeen raahaan koko konttorin järven rantaan elokuisessa aamupäivässä. Syötit veteen ja odotus alkaa, keli on
todella hieno ja vielä hyttysetkin loistavat poissaolollaan, ihmisen on hyvä olla. Kylmä tölkki kourassa tuijotan taivasta ja ihmettelen
onko kaikki mukana oleva tavara todellakin tarpeellista, olin punninnut piruuttani tavarat ennen autoon vientiä ja vaaka näytti pyöreät 30 kiloa.
Hämärän laskeutuessa saapuvat hyttyset ja niitä todellakin on ennätyksellisen paljon tänä vuonna. 9 tunnin hiljaisuuden katkaisee hälyttimen kimeä valitus,
joka päättyy melkein heti, kala hylkäsi syötin.
Aamuyö, istun ja tuijotan pimeään hiljaiseen yöhön. Hiljaisuus on jatkunut jo tunteja ja alan olla kutakuinkin pitkästynyt. Hälytin pelastaa
tilanteen kovalla huudollaan, ryntään vavan luo ja tempaisen sen pystyyn, kala on kiinni. Pilkko pimeässä kalan väsyttäminen ei ole
aina helppoa, hukkaan kalan pimeään yöhön useamman kerran ennen kuin saan sen haavittavaksi. Saan kalan haaviin yllättävän helpolla ja koukkukin oli nätisti huulessa kiinni,
eikä karpille tule kuin henkisiä vammoja. Pikaisen punnituksen ja kuvauksen jälkeen lähtee karppi kasvattamaan elopainoaan 12,6 kilosta ylöspäin.
Uusi syötti koukkuun ja vapa takaisin veteen, en ole enää pitkästynyt.
Aurinko kajastaa horisontissa, yön valvominen on vienyt mehut pois ukosta ja päätän lähteä kotiin. Pakkaan leirini kasaan ja otan
ensimmäisen vavan ylös ja vien sen vapapussin luo. Takaa kuuluu hälyttimestä yksi lyhyt pip, käännyn ja näen swingerin liimautuvan yläasentoon,
hälytin kirkuu hulluna. Tiputan vavan käsistäni, juoksen vapojeni luo ja tempaisen saman vavan kuin aiemminkin ylös. Kalan ensimmäinen
syöksy on rajuin minun kohdalleni sattunut. Kiristän jarrua ilman sen kummoisempaa tulosta, kala vie siimaa ulospäin ja pelkään sen katkeavan hetkellä millä hyvänsä.
Saan muutaman pitkän syöksyn jälkeen jonkinmoisen yliotteen kalaan ja syöksyt lyhenevät kerta toisensa jälkeen ja kala on enää muutaman metrin päässä. Hamuilen haavin käsiini
ja lasken sen valmiiksi veteen, kala ottaa samalla hetkellä karmean spurtin ja painuu takaisin lähtöpisteeseen. Pari pienempää jo hiukan ponnetonta yritystä ja karppi tulee ensimmäisen kerran
kunnolla näytille, näyttää isolta. Haavi alle ja nosto, karppi potkaisee todella rajusti samalla hetkellä ja haavin varsi murtuu, siinäkö se oli? Saan haavin havaksesta kiinni ja nostan kalan ylös, se tosiaan on iso.
Kamera ja vaakapussi esiin taas, vaaka näyttää 15,1 kiloa, uusi ennätyskarppini. Otan muutaman kuvan ja kala pääsee takaisin veteen, aika mukava olo juuri nyt. Lähden kotiin nukkumaan.
Lokakuu, on satanut vettä melkein viikon yhtäjaksoisesti ja minä lupauduin lähtemään vielä yhdelle kokeiluluontoiselle reissulle, odotukseni eivät todellakaan ole korkealla.
Kuin ihmeen kaupalla pari päivää ennen reissua keli muuttuu ja sateen tilalle tulee auringon paiste, tuuli kääntyy pohjoiseen ja ilma muuttuu syksyisen raikkaaksi.
Illansuussa saavumme kalastuspaikallemme ja meitä odottaa näky, jota en ainakaan minä osannut odottaa, 10 minuutissa näemme toistakymmentä karpin pintakäyntiä.
Kalojen näkeminen luo uskoa ja uudet vavat menevät omille paikoilleen pienen karppikuumeen painaessa päälle. Aurinko laskeutuu kohti puurajaa, pintakäynnit ovat jatkuneet.
Jörgenin hälytin rupeaa huutamaan, kala vie siimaa ulos kovaa vauhtia. Jörgen nappaa vavan telineestä hymy huulillaan. Suhteellisen lyhyen kisailun jälkeen on kala haavin
kautta pehmeällä matolla ja punnitsemme sen 12,3 kiloa on kertynyt puntariin, ei huono aloitus.
Puoli tuntia on kulunut, hälyttimeni rupeaa soimaan. Vapa kouraan, kala ampaisee suoraan kohti pirullisen näköistä risukkoa. Yritän pysäyttää kalan, en onnistu siinä,
kala painuu risukkoon sisään ja irtoaa lähes heti koukusta. Kun kiroilu hiljaisessa metsässä lakkaa kaikumasta, lähden kahlaamaan kohti risukkoa, jonka ympärille siima on sotkeutunut.
Aurinko on jo laskenut, taivaalla näkyy koko ajan enemmän tähtiä ja melkein täysi kuu valaisee järven pintaa. Delkim hälytin katkaisee keskustelumme ja Jörgen syöksyy vapojensa luo.
Vapa vääntyy nyt lähes kahvaa myöten ja siimaa menee ulos koko ajan kiihtyvällä tahdilla, ISO kala. Karppi painuu pitkin pohjaa kovalla kyydillä ja sen potkut ovat painavia.
Jonkin ajan kuluttua pääsemme näkemään kalan, suomukarppi ja ihan mukavan kokoinenkin vielä. Pääsen taas harjoittelemaan haavin käyttöä, hymy on leveä, kun suurin jännitys on ohi.
Vaaka näyttää 16,5 kg ja hymy vain levenee Jörgenin kasvoilla. Taskumatti välähtää kuun valossa.
Ilma viilenee kevyen pohjoistuulen myötä aina vain kylmemmäksi. Viileys unohtuu hälyttimen alkaessa serenadinsa, kaunis ääni. Kala ryntää suoraan kohti risukkoa,
johon jo yhden kalan hukkasin. Saan ohjattua kalaa hieman pois päin risukosta ja suhteellisen lyhyen ajan päästä haavissa on 12 kiloinen suomukarppi, olen tyytyväinen.
Väsymys alkaa painaa päälle, suunnittelemme jo uusia kujeita seuraavaa päivää varten. Suunnittelumme katkaisee hälyttimen vaativa huuto. 8000 Shimanon rulla suoltaa siimaa
ulos pelottavan kovalla tahdilla. Punotun siiman kautta vavalleni välittyy raskaita potkuja ja kyyti on kylmää, voimaa tuntuu riittävän kalalla rajattomasti.
Saan kalan uitettua lähelle rantaa, siiman päässä on peilikarppi. Karppi saa sätkyn ja kun kavitointi loppuu lähtee se kovaan ryntäykseen ulospäin. Pienen uintilenkin
jälkeen tulee kala takaisin rantaan ja Jörgen pääsee haavin käyttöön. Kala punnituspussiin, vaaka näyttää vielä kolmannella kerrallakin samaa lukemaa 16,8 kiloa.
Hymy on taas herkässä, ukot ovat kuin pikkupoikia taas. Salaperäinen välähdys käy taas kuun loistaessa taivaalla. Kala oli kovin tutun oloinen ja epäilimme molemmat
sitä samaksi kalaksi, jonka Jörgen oli aiemmin tänä vuonna saanut, mutta silloin kala oli painanut vain 15,7 kiloa.
Vuorokausi vaihtuu mukavissa tunnelmissa, molemmilla on uudet ennätyskalat plakkarissa ja retki on jo nyt lähes täydellinen. Pisteeksi i:n päälle lähtee
siima juoksemaan kovaa kyytiä ulospäin Jörgenin yhdeltä kelalta. Vapa rullalla, kala painaa kuin heikkopäinen, ulos kohti selkää ja koko
ajan kauemmas meistä. Jostain yön pimeydestä kuuluu loiskahdus kalan käydessä pinnalla, rintamasuunta kääntyy ja kala suorittaa kamikaze tyyppisen ryntäyksen kohti rantaa.
10 metriä ennen rantaa kääntyy kala ja painuu viistosti ulospäin, ilman merkkejä minkäänlaisesta väsymisestä. Tätä kissa-hiiri leikkiä jatkuu tovin ennen kuin suomukarppi
tulee haavin kantaman päähän. Tämä karppi oli näkemistäni karpeista yksi kovimmista taistelijoista, ellei jopa kovin, vaikka painoa oli "vain" 11,7 kg.
Kohta kahden jälkeen yöllä päätämme veivata poikkeuksellisesti syötit pois yön ajaksi ja vetäydymme telttaan nukkumaan.
Aikainen mato kalan löytää, vanha metsän sanonta. Eli heräsin muutaman tunnin unien jälkeen ja roiskaisin vavat ulos pyyntiin ja painuin telttaan vielä hetkeksi lämmittelemään.
Puoli tuntia venyteltyäni lähdin valkenevaa aamua katsomaan. Aamukahvit tulelle, selän takaa kuuluu kimeä hälyttimen huuto.
Kala ottaa mukavan pikku spurtin ja irtoaa n. 10 sekunnin jälkeen. Kahvi onkin jo valmista kun saan vavan takaisin pyyntiin. Aamupala tippuu käsistäni,
kun siima ampaisee liikkeelle ja ryntään vavan luo. Kala painuu siima vettä tiukasti leikaten kohti risukkoa ja junttaa itsensä sinne sisään. Puska heilahtaa muutaman
kerran ja siima sotkeutuu siihen, hetken kuluttua näen kalan pintaan nostaman aallon se on kohti järven selkää. On siis aamu-uinnin aika, menen irrottamaan siiman puusta.
Aamu muuttuu päiväksi ja vasta iltapäivällä ilme kirkastuu, viinipullo on ilmestynyt kertakäyttögrillissä grillattujen pihvien seuraksi. Illan tummuessa hiljaiselo jatkuu
ja painumme nukkumaan syöttien jäädessä täksi yöksi ulos pyyntiin.
20 tuntia kulunut kalan karkuutuksesta, herään hälyttimen huutoon ja painun ulos pilkkopimeään aamuun. Kiitos hitaan heräämiseni on kala edennyt huomattavan kauas ja
alkaa taistelu vesikasvien kanssa karpin ollessa jossain siellä toisessa päässä, ei kivaa touhua varsinkaan unisena. Aikani tapeltuani kasvien kanssa pääsen oikeastaan
ensimmäisen kerran tuntemaan kalan, ei ihan mikään pikkuinen. Jörgen nappaa kalan haaviin ja nostamme sen matolle, jossa koukun irrotaminen sujuu mukavasti. Vieressäni yksi
hälyttimistä rupeaa huutamaan ja yritän katsoa miten olen sotkeutunut toiseen vapaan. En ole sotkeutunut, vaan kala vie siimaa ulos. Näin lähelle tuplatärppiä en ole vielä ennen päässyt.
Kala tekee omia kuvioitaan lähes peilityynen järven pinnan alla ja minä yritän jotenkin ymmärtää mitä tapahtuu, en tosiaankaan ole aamuisin parhaimmillani. Jonkin ajan päästä haavi käy taas ja pääsemme
punnitsemaan kaloja. Ensin tullut oli 12,3 kg suomukarppi ja jälkimmäinen 14,2 kg suomukarppi, melkoinen herätys.
Loppureissu menikin kamppeita keräillessä ja pakatessa, koulunumero reissulle 9½ ilman karkuutuksia olisi ollut täysi 10.
Suomi-Ruotsi maaottelu päättyi tällä kertaa 4-3 Suomen "voittoon", dopingin suhteen on esitetty epäilyjä molemmin puolin, mutta pitävien todisteiden puuttuessa tulos tulee säilymään ennallaan. Olin todella epäileväinen näin myöhään syksyllä karpin kalastamisen suhteen. Nyt kun aikaa on hieman kulunut, voin myöntää olleeni täysin väärässä, ensi syksynä menen varmasti uudelleen. 16,8 kg peilikarppi oli kuvien perusteella sama kala kuin 8.8. saatu 15,7 kg kala, eli tankkaus on ollut melko onnistunut ko. karpilla.
2005
Maaliskuun alku. Syksyllä poismyytyjen karpin kalastusvälineiden tilalle tilatut uudet välineet eivät vieläkään ole tulleet Suomeen. Ensimmäinen tilaus epäonnistui, koska myyjä hukkasi tilaukseni ja muutenkin kaupanteko tuntui olevan vastenmielistä.
Pääsiäinen, uusi rod-pod kaikkine karvoineen koekasattu muutaman kerran olohuoneeseen perheen iloksi, pitävät minua ilmeisesti pikkuisen hurahtaneena.
Vielä reilut kolme viikkoa ennen kuin minun karppikauteni alkaa. Välineet on viritetty valmiiksi useampaankin kertaan ja kaikki toimii. Normarkin naurettavan surkea varaosapalvelu vain aiheuttaa murheita, seitsemässä kuukaudessa ei lokakuussa kelaan tilattu uusi kampi ole vieläkään löytänyt tietään Suomeen, siinäpä palvelua parhaasta päästä. Monet järvet ovat vielä paksun jään peitossa, se aiheuttaa vähäisille hiuksilleni harmaantumista, kun kevään aloituspaikka pitäisi keksiä.
Kesään 2005 lähdin innolla, uusi entistä tukevampi rod pod ja kaikenlaista muutakin pientä tarpeellista olin talven aikana hankkinut. Jo kevään ensimmäinen reissu antoi viitteen tulevasta, kala kiinni ja minä nukuin mukavassa pillerihumalassa (antihistamiini allergian hoitoon) niin sikeästi, että kalakaverit eivät saaneet minua hereille. Kala kävi kuitenkin rannalla minun nukkuessani ruususen unta.
Syksyllä lähdin Jussin ja Jörgenin kanssa Ruotsiin viikon karppireissulle, suunnitelmissa oli alkuun kolmen päivän karpinkalastus Hagasjössä. Kelit olivat meille suosiolliset, kolmen päivän aikana satoi hiljalleen vettä noin 15 minuuttia. Karppihavainnot rajoittuivat pariin pintakäyntiin ja juuri ja juuri pinnan alla ohi uivaan oranssiin koi-karppiin, erikoisen näköistä. Retkemme ensimmäinen osa päättyi pyöreään nollaan.
Hieman pettyneinä jatkoimme matkaa kohti Skånea ja Svenska karpklubbenin järjestämää SCC 2005 karpinkalastus kilpailua. Saavuttuamme "kilpailukeskukseen" tajusin karpinkalastuksen olevan huomattavan paljon suositumpaa Ruotsissa, eli kyseessä ei todellakaan ole mikään marginaalilaji kuten meillä täällä Suomessa. Arvonnassa saimme ihan hyvän paikan, vaikka se ei ollutkaan toivomamme järven rannalta, Jörgen veljensä Ronnien kanssa sai sieltä paikan. Seuraavana aamuna siirryimme kalastuspaikoillemme kisailemaan Ruotsin kuninkuudesta, tavoitteenamme oli tietenkin voittaa.. Ensimmäisen kalan saivat Ronnie ja Jörgen, kaikki kisan 4 kalaa tulivat samasta järvestä ja vielä samalta niemeltä. Meille arvonnassa sattuneella järvellä ei yhdelläkään joukkueella ollut tärppejä saati sitten kaloja. 36 kaksimiehistä joukkuetta, joilla kaikilla oli käytossä kuusi vapaa sai siis 48 tunnissa 4 kalaa = 4 kalaa 10368 tunnissa.
Vaikka kausi olikin saaliin ja muun suhteen täynnä monenlaisia pettymyksiä, siintää vuosi 2006 jo ajatuksissani, uudet kujeet ovat jo mielessä...
2006
Kevättä rinnassa. Tukholmassa on kalastusmessut maalis- huhtikuun vaihteessa, suuntaan sinne katsomaan uusia tuulia,
ehkä joku ideakin tarttuu puseroon ja vie mennessään kruunut.
Olipa messut, tarjolla oli kalastustarvikkeita laidasta laitaan messuhallin täydeltä. Tällä kertaa ostokset rajoittuivat
pieneen repulliseen tuiki tärkeitä tavaroita. Oli mukava nähdä sellainen määrä kalastajia yhdessä paikassa.
Jo lähes vakiintuneen kaavan mukaan kiiltävä veitsi heilahti keväisessä aamussa leikkaussalissa, voi helvetti ukosta ei sitten millään meinaa tulla ehjää. Kesän kääntyessä hiljalleen kohti syksyä on takana muutama karppireissu. Vaikka osassa reissuista minulla onkin ollut vain seuramiehen osa en ole kuitenkaan aivan osattomaksi jäänyt ja se on kuin balsamia haavoihin.
Matkalla Ruotsiin karpinonginta kisoihin, jollaisia tuskin koskaan tulee Suomeen, ikävä kyllä. Joukkueemme Team Lapin Kulta sai hyvän paikan alueelta, jota olimme toivoneet.
Tuuli teki meille pikku kepposen ja kääntyi pois meidän pikku lahdelmasta, jäimme siis tyveneen ja mieliala hieman laski ilmapuntarin kanssa samaa tahtia. Sade alkoi ja jatkui seuraavaan aamupäivään.
Tuulisilta alueilta tuli tietoja saaduista kaloista. Kallen ja minun hälyttimet pysyivät mykkinä lukuun ottamatta paria pientä lahnan aiheuttamaa vikahälytystä, nekin tosin aiheuttivat sydämen tykytystä.
Sunnuntaiaamu valkeni, tai ei se oikeastaan valjennut, vettä tuli kuin Esterin perseestä ja pilvet hipoivat puiden latvoja. Läpimärät kamat kasaan ja kilpailukeskukseen palkintojen jakoa seuraamaan, edellisenä vuonna jäi ko. tapahtuma näkemättä.
Voittajajoukkue sai neljä kalaa, joiden kokonaispainoksi tuli 36260 grammaa, kateeksi kävi.
Keula kohti Astrid Lindgrenin kotipaikkaa, ehkä Vaahteranmäen Eemeli tulisi moikkaamaan meitä seuraavassa kalastuspaikassa. Keli muuttui lähes mukavaksi, kun saavuimme pienen lammen rannalle ja pistimme leirin pystyyn. Paikallisen "oppaan" ohjeita seuraten laitoimme syötit veteen ja kävimme odottamaan = grillaamaan.
Kohta puolenyön jälkeen Jörgenin hälytin heräsi huutamaan, kala kiinni ja saman tien vapa poikki, kala irtosi koukusta. Reilun tunnin päästä uusi tärppi, nyt kala paineli pimeydessä edestakaisin kasvuston keskellä, mutta taipui vahvemman edessä punnittavaksi. 7 kiloa oli karpille kertynyt painoa, kaunis kala.
Kerkesin juuri nukahtamaan uudelleen, kun oma hälytin heräsi ja siimaa juoksi ulos. Pienen tappelun jälkeen sain pienen peilikarpin rantaan punnittavakseni, se painoi 4910 grammaa. Aamun koitteessa paikallinen huru-ukko ilmestyi iloksemme paikalle ja sain vaihteeksi kuulla Suomen jääkiekkojoukkueen peleistä tarinoita.
Huru-ukon kiusaksi sain toisen karpin, joka painoi 4500 grammaa ja voitin 2-1 Suomi-Ruotsi maaottelun tämän erän. Eemeli piruvie jäi näkemättä, ellei sitten tuo huru-ukko ollut hän?
